Sydänkohtauksen aineksia

Haluan jakaa teidän kanssa mulle tapahtuneen kamalan kokemuksen! Nimittäin mun kissa Omppu päätti lähteä tässä vasta reissuun itsekseen. Omppu on ollut meillä vähän yli vuoden ja se on ollut koko elämänsä sisäkissa. Meidän alueella ei voi pitää kissoja ulkona, koska täällä on sattunut niin paljon eläinrääkkäys tapauksia.(Ei sillä että se olisi vaikuttanut päätökseen olisiko Ompusta tullut sisäkisu vai ei.)

Olin jättänyt iltaisella ikkunan auki ja tarkoituksella laitoin ikkunan eteen vielä tavaraa, ettei Omppu karkaisi. Omppu on aina ollut kiinnostunut kovasti ulkoilmasta. Olin varma, että kisu ei mitenkään saisi ikkunaa auki sillä olihan siinä ikkunan edessä sen verran painavaa tavaraa.

No kumminkin, kun hetkeksi käänsin selkäni oli Omppu jo lähtenyt matkoihinsa. Minähän tietenkin ensimmäisenä menin ihan paniikkiin, koska Omppu on mulle älyttömän tärkeä ollut ihan pennusta asti. Lähdettiin sitten porukalla huutelemaan sitä ja etsiskelemään tästä läheltä. Etsittiin sitä kolmeen asti yöllä ja minähän olin siihen mennessä itkenyt melkein silmät päästä. Päätin alkaa nukkumaan ja herätä aamulla aikaisin etsimään uudelleen.

Siinä vaiheessa, kun seuraavana päivänäkään ei kissasta ollut jälkeäkään alkoi tuntumaan, että se on varmana jäänyt auton alle tai joku on tehnyt sille jotain pahaa. Siinä tajuaa sen, kuinka lemmikki tosissaan on tärkeä ja osa elämää! Mun arkipäivät kuluu oikeasti siten, että kun tuun koulusta kotiin ensimmäisenä etsin Ompuskan ja silittelen sitä aikani kunnes teen mitään muuta. Yleensä myös leikin sen kanssa päivittäin ja muutenkin se pyörii koko ajan jaloissa ja on lähellä joka askareessa. Se kuuluu jokaiseen hetkeen täällä kotona. Omppu on kyllä oivallinen kaveri laskemaan verenpainetta ja stressiä. Sen leikkejä on aina hauska seurailla. Huomasin heti sen kuinka erilaista elämä olis ilman Omppua.

Tiesin kyllä, että kissat ruukaavat olla pitkänkin aikaa reissailemassa, mutta meidän kisu kun ei ole aiemmin luonnossa itsekseen ollut. Tuntui, että se rassukka on ihan liian tyhmäkin selviämään luonnossa yksin. Tuskin tajuaisi väistää autoja ja muita. Sen verran hölmö kaveri se on. Oli mennyt jo vuorokausi ja yhdentoista aikaan illalla/yöllä tuli olo, että mun on pakko vielä huoneen ikkunasta kissitellä sitä, jos siitä olis vaikka kuulunutkin jotain. Ensimmäisen kerran, kun huusin sitä niin vihdoin kuului pieni miau sieltä jostain puiden keskeltä talon viereltä! <3 Sitten nappasin poikaystävän mukaan, että vihdoin ees joku merkki siitä ja lähdettiin ulos. Omppu oli tosi peloissaan eikä antanut meidän ottaa sitä alussa kiinni ollenkaan. Kesti tosi kauan, kun yritettiin saada se kiinni. Sitten hoksattiin, että sehän ei ole vuorokauteen syönyt. Tuotiin ääntä kohti ruokakuppi ja kissiteltiin. Sieltähän se sitten haistoi märkäruoan ja saatiin se kiinni. Se onnen tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton. Meidän kisu oli ollut ilmeisesti tappelussa, sillä pikkuisella oli silmäkulmassa haava ja takajalat myös arasteli. Pestiin se ja annettiin ruokaa se söi niin suurella ruokahalulla, että huh, huh! Oli sellainen kokemus, että minä en ikkunaa toisten auki pidä.

Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Tiedättekö te muita hyviä ideoita löytää karannut kissa? Mulla vinkkinä tuo ruoan jättäminen ulos ja sillä houkutteleminen. :)