Haluan jakaa teidän kanssa mulle tapahtuneen
kamalan kokemuksen! Nimittäin mun kissa Omppu päätti lähteä tässä vasta
reissuun itsekseen. Omppu on ollut meillä vähän yli vuoden ja se on ollut koko
elämänsä sisäkissa. Meidän alueella ei voi pitää kissoja ulkona, koska täällä
on sattunut niin paljon eläinrääkkäys tapauksia.(Ei sillä että se olisi
vaikuttanut päätökseen olisiko Ompusta tullut sisäkisu vai ei.)
Olin jättänyt iltaisella ikkunan auki ja
tarkoituksella laitoin ikkunan eteen vielä tavaraa, ettei Omppu karkaisi.
Omppu on aina ollut kiinnostunut kovasti ulkoilmasta. Olin varma, että kisu ei
mitenkään saisi ikkunaa auki sillä olihan siinä ikkunan edessä sen verran
painavaa tavaraa.
No kumminkin, kun hetkeksi käänsin selkäni
oli Omppu jo lähtenyt matkoihinsa. Minähän tietenkin ensimmäisenä menin ihan
paniikkiin, koska Omppu on mulle älyttömän tärkeä ollut ihan pennusta asti.
Lähdettiin sitten porukalla huutelemaan sitä ja etsiskelemään tästä läheltä.
Etsittiin sitä kolmeen asti yöllä ja minähän olin siihen mennessä itkenyt
melkein silmät päästä. Päätin alkaa nukkumaan ja herätä aamulla aikaisin
etsimään uudelleen.
Siinä vaiheessa, kun seuraavana päivänäkään ei
kissasta ollut jälkeäkään alkoi tuntumaan, että se on varmana jäänyt auton alle
tai joku on tehnyt sille jotain pahaa. Siinä tajuaa sen, kuinka lemmikki
tosissaan on tärkeä ja osa elämää! Mun arkipäivät kuluu oikeasti siten, että
kun tuun koulusta kotiin ensimmäisenä etsin Ompuskan ja silittelen sitä aikani
kunnes teen mitään muuta. Yleensä myös leikin sen kanssa päivittäin ja muutenkin se pyörii
koko ajan jaloissa ja on lähellä joka askareessa. Se kuuluu jokaiseen hetkeen
täällä kotona. Omppu on kyllä oivallinen kaveri laskemaan verenpainetta ja
stressiä. Sen leikkejä on aina hauska seurailla. Huomasin heti sen kuinka erilaista
elämä olis ilman Omppua.
Tiesin kyllä, että kissat ruukaavat olla
pitkänkin aikaa reissailemassa, mutta meidän kisu kun ei ole aiemmin luonnossa
itsekseen ollut. Tuntui, että se rassukka on ihan liian tyhmäkin selviämään
luonnossa yksin. Tuskin tajuaisi väistää autoja ja muita. Sen verran hölmö
kaveri se on. Oli mennyt jo vuorokausi ja yhdentoista aikaan illalla/yöllä tuli
olo, että mun on pakko vielä huoneen ikkunasta kissitellä sitä, jos siitä olis
vaikka kuulunutkin jotain. Ensimmäisen kerran, kun huusin sitä niin vihdoin
kuului pieni miau sieltä jostain puiden keskeltä talon viereltä! <3 Sitten
nappasin poikaystävän mukaan, että vihdoin ees joku merkki siitä ja lähdettiin
ulos. Omppu oli tosi peloissaan eikä antanut meidän ottaa sitä alussa kiinni
ollenkaan. Kesti tosi kauan, kun yritettiin saada se kiinni. Sitten
hoksattiin, että sehän ei ole vuorokauteen syönyt. Tuotiin ääntä kohti
ruokakuppi ja kissiteltiin. Sieltähän se sitten haistoi märkäruoan ja saatiin
se kiinni. Se onnen tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton. Meidän kisu oli ollut
ilmeisesti tappelussa, sillä pikkuisella oli silmäkulmassa haava ja takajalat
myös arasteli. Pestiin se ja annettiin ruokaa se söi niin suurella
ruokahalulla, että huh, huh! Oli sellainen kokemus, että minä en
ikkunaa toisten auki pidä.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Tiedättekö te muita hyviä ideoita löytää karannut kissa? Mulla vinkkinä tuo ruoan jättäminen ulos ja sillä houkutteleminen. :)
